Direktiivitekstit

‍

Tekstin- ja tiedonlouhinta

3 artikla johdantokappaleet

Komissio

Parlamentti

Johdantokappaleet

(8) Uusi teknologia mahdollistaa digitaalisessa muodossa olevan tiedon, kuten tekstin, äänien, kuvien tai datan, automaattisen laskennallisen analyysin, joka yleisesti tunnetaan tekstin- ja tiedonlouhintana. Tällainen teknologia antaa tutkijoille mahdollisuuden käsitellä suuria tietomääriä uuden tietämyksen hankkimiseksi ja uusien kehityssuuntausten tunnistamiseksi. Tekstin- ja tiedonlouhintateknologia on yleistä kaikkialla digitaalitaloudessa, mutta yleisesti tunnustetaan, että tekstin- ja tiedonlouhinta voi olla erityisen hyödyllistä tutkimusyhteisölle, jolloin se tukee innovointia. Tutkimusorganisaatiot, kuten korkeakoulut ja tutkimuslaitokset, kokevat kuitenkin unionissa oikeudellista epävarmuutta siitä, missä määrin ne voivat harjoittaa sisältöä koskevaa tekstin- ja tiedonlouhintaa. Joissakin tapauksissa tekstin- ja tiedonlouhinta voi kohdistua tekijänoikeudella ja/tai sui generis tietokantaoikeudella suojattuihin toimiin, erityisesti kun kyseessä on kappaleiden valmistaminen teoksista tai muusta aineistosta ja/tai sisällön kopioiminen tietokannasta. Jos sovellettavaa poikkeusta tai rajoitusta ei ole, tällaisten toimien toteuttaminen edellyttäisi oikeudenhaltijoiden suostumusta. Tekstin- ja tiedonlouhintaa voidaan myös harjoittaa pelkästään sellaisten tietojen tai datan pohjalta, jotka eivät ole tekijänoikeudella suojattuja, eikä tällaisissa tapauksissa tarvita lupaa.

(8) Uusi teknologia mahdollistaa digitaalisessa muodossa olevan tiedon, kuten tekstin, äänien, kuvien tai datan, automaattisen laskennallisen analyysin, joka yleisesti tunnetaan tekstin- ja tiedonlouhintana. Tekstin- ja tiedonlouhinta antaa mahdollisuuden lukea ja analysoida suuria määriä digitaalisesti tallennettua tietoa uuden tietämyksen hankkimiseksi ja uusien kehityssuuntausten tunnistamiseksi. Tekstin- ja tiedonlouhintateknologia on yleistä kaikkialla digitaalitaloudessa, mutta yleisesti tunnustetaan, että tekstin- ja tiedonlouhinta voi olla erityisen hyödyllistä tutkimusyhteisölle, jolloin se tukee innovointia. Tutkimusorganisaatiot, kuten korkeakoulut ja tutkimuslaitokset, kokevat kuitenkin unionissa oikeudellista epävarmuutta siitä, missä määrin ne voivat harjoittaa sisältöä koskevaa tekstin- ja tiedonlouhintaa. Joissakin tapauksissa tekstin- ja tiedonlouhinta voi kohdistua tekijänoikeudella ja/tai sui generis ‑tietokantaoikeudella suojattuihin toimiin, erityisesti kun kyseessä on kappaleiden valmistaminen teoksista tai muusta aineistosta ja/tai sisällön kopioiminen tietokannasta. Jos sovellettavaa poikkeusta tai rajoitusta ei ole, tällaisten toimien toteuttaminen edellyttäisi oikeudenhaltijoiden suostumusta. Tekstin- ja tiedonlouhintaa voidaan myös harjoittaa pelkästään sellaisten tietojen tai datan pohjalta, jotka eivät ole tekijänoikeudella suojattuja, eikä tällaisissa tapauksissa tarvita lupaa.

(8 a) Jotta tekstin- ja tiedonlouhinta olisi mahdollista, useimmissa tapauksissa ensin on välttämätöntä päästä tietoon ja sitten toisintaa se. Tieto voidaan käsitellä tekstin- ja tiedonlouhinnan avulla yleensä vasta sitten, kun se on normalisoitu. Kun tietoon on laillinen pääsy, tekijänoikeudella suojattu käyttö tapahtuu tiedon normalisoinnin aikana, sillä tämä johtaa toisintamiseen muuttamalla tiedon muoto tai kopioimalla se tietokannasta muotoon, johon voidaan soveltaa tekstin- ja tiedonlouhintaa. Tekijänoikeuden kannalta merkityksellinen prosessi tekstin- ja tiedonlouhintateknologian käytössä ei siten ole itse tekstin- ja tiedonlouhintaprosessi, joka koostuu digitaalisesti tallennetun, normalisoidun tiedon lukemisesta ja analysoinnista, vaan pääsyä koskeva prosessi sekä prosessi, jossa tieto normalisoidaan, jotta voidaan mahdollistaa sen automaattinen laskennallinen analyysi, siltä osin kuin tähän prosessiin liittyy kopiointi tietokannasta tai toisintaminen. Tässä direktiivissä tekstin- ja tiedonlouhintaa varten säädettyjen poikkeusten olisi katsottava viittaavan tällaisiin tekijänoikeuden kannalta merkityksellisiin prosesseihin, jotka ovat tarpeen tekstin- ja tiedonlouhinnan mahdollistamiseksi. Jos tekstin- ja tiedonlouhinnan käyttöihin ei ole voitu soveltaa voimassa olevaa tekijänoikeuslainsäädäntöä, tällä direktiivillä ei pitäisi olla vaikutusta kyseisiin käyttöihin.

(10) Tällaista oikeudellista epävarmuutta olisi korjattava säätämällä pakollisesta poikkeuksesta, joka koskee oikeutta kappaleen valmistamiseen ja myös oikeutta estää tietokannasta kopiointi. Uudella poikkeuksella ei pitäisi vaikuttaa nykyiseen direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 1 kohdassa säädettyyn pakolliseen poikkeukseen, joka koskee tilapäistä kappaleen valmistamista ja jota olisi edelleen sovellettava tekstin- ja tiedonlouhinnan menetelmiin, joihin ei kuulu mainitun poikkeuksen soveltamisalaa pidemmälle ulottuvaa kappaleiden valmistamista. Tutkimusorganisaatioiden olisi hyödyttävä poikkeuksesta myös silloin, kun ne toimivat yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuushankkeissa.

(10) Tällaista oikeudellista epävarmuutta olisi korjattava säätämällä tutkimusorganisaatioita varten pakollisesta poikkeuksesta, joka koskee oikeutta kappaleen valmistamiseen ja myös oikeutta estää tietokannasta kopiointi. Uudella poikkeuksella ei pitäisi vaikuttaa nykyiseen direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 1 kohdassa säädettyyn pakolliseen poikkeukseen, joka koskee tilapäistä kappaleen valmistamista ja jota olisi edelleen sovellettava tekstin- ja tiedonlouhinnan menetelmiin, joihin ei kuulu mainitun poikkeuksen soveltamisalaa pidemmälle ulottuvaa kappaleiden valmistamista. Myös oppilaitosten ja tieteellistä tutkimusta tekevien kulttuuriperintölaitosten olisi kuuluttava tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevan poikkeuksen piiriin edellyttäen, että tutkimuksen tulokset eivät hyödytä erityisesti tällaisissa organisaatioissa ratkaisevaa vaikutusvaltaa käyttävää yritystä. Jos tutkimus tehdään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden puitteissa, myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen osallistuvalla yrityksellä olisi oltava laillinen pääsy teoksiin ja muuhun aineistoon. Tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistetut kappaleet ja kopiot olisi tallennettava suojatulla tavalla ja siten, että varmistetaan, että kopioita käytetään vain tieteellistä tutkimusta varten.

3 artikla

Komissio

Parlamentti

Tekstin- ja tiedonlouhinta

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa, direktiivin 96/9/EY 5 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa sekä tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja oikeuksia koskevasta poikkeuksesta, jota sovelletaan, kun tutkimusorganisaatiot valmistavat kappaleita teoksista tai muusta aineistosta, joihin niillä on laillinen pääsy, ja kopioivat niitä toteuttaakseen tekstin- ja tiedonlouhintaa tieteellistä tutkimusta varten.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että myös oppilaitokset ja kulttuuriperintölaitokset, jotka tekevät 2 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettua tieteellistä tutkimusta siten, että tieteellisen tutkimuksen tuottamat tulokset eivät ole ensisijaisesti tällaisissa organisaatioissa ratkaisevaa vaikutusvaltaa käyttävän yrityksen käytettävissä, voivat hyötyä tässä artiklassa säädetystä poikkeuksesta.

1 a. Tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistetut kappaleet ja kopiot on tallennettava suojatulla tavalla, esimerkiksi tätä tarkoitusta varten nimitetyissä luotetuissa elimissä.

2. Kaikki 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen vastaiset sopimusmääräykset ovat täytäntöönpanokelvottomia.

3. Oikeudenhaltijoiden on voitava soveltaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan sellaisten verkkojen ja tietokantojen turvallisuus ja eheys, joissa niiden teoksia tai muuta aineistoa isännöidään. Tällaiset toimenpiteet eivät saa ulottua pidemmälle kuin mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

4. Jäsenvaltioiden on kannustettava oikeudenhaltijoita ja tutkimusorganisaatioita määrittelemään 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamista koskevia yhteisesti sovittuja parhaita toimintatapoja .

4. Jäsenvaltiot voivat edelleen säätää tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevista poikkeuksista direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti .

3 a artikla johdantokappaleet

Komissio

Parlamentti

Johdantokappaleet

(13 a) Jotta voitaisiin kannustaa innovointiin myös yksityisellä sektorilla, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää pakollista poikkeusta pidemmälle menevästä poikkeuksesta edellyttäen, että oikeudenhaltijat eivät ole nimenomaisesti pidättäneet oikeutta sen mukaiseen teosten ja muun aineiston käyttöön myös koneellisesti luettavissa olevin keinoin.

3 a artikla

Komissio

Parlamentti

Tekstin- ja tiedonlouhintaa koskeva valinnainen poikkeus tai rajoitus

1. Jäsenvaltiot voivat säätää direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa, direktiivin 96/9/EY 5 artiklan a alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa sekä tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja oikeuksia koskevasta poikkeuksesta tai rajoituksesta, jota sovelletaan sellaisista laillisesti käytettävissä olevista teoksista ja muusta aineistosta valmistettuihin kappaleisiin ja niiden kopioihin, jotka muodostavat osan tekstin- ja tiedonlouhintaprosessia, edellyttäen, että niiden oikeudenhaltijat eivät ole nimenomaisesti pidättäneet oikeutta sen mukaiseen teosten ja muun aineiston käyttöön, myös koneellisesti luettavissa olevin keinoin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 3 artiklan soveltamista.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti valmistettuja kappaleita ja kopioita ei saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin tekstin- ja tiedonlouhintaa varten.

3. Jäsenvaltiot voivat edelleen säätää tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevista poikkeuksista direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti.

“Linkkivero”

11 artikla johdantokappaleet

Komissio

Parlamentti

Johdantokappaleet

(31) Vapaa ja moniarvoinen lehdistö on olennaisen tärkeä laadukkaan journalismin ja kansalaisten tiedonsaannin turvaaja. Se antaa perustavanlaatuisen panoksen julkiselle keskustelulle ja demokraattisen yhteiskunnan hyvälle toiminnalle. Kun siirrytään painotuotteista digitaalisiin julkaisuihin, lehtikustantajat kohtaavat ongelmia lisensoidessaan julkaisujensa verkkokäyttöä ja pyrkiessään saamaan investointinsa kustannuksia takaisin. Kun lehtikustantajia ei ole tunnustettu oikeudenhaltijoiksi, lisensointi ja täytäntöönpano on digitaaliympäristössä usein monimutkaista ja tehotonta.

(31) Vapaa ja moniarvoinen lehdistö on olennaisen tärkeä laadukkaan journalismin ja kansalaisten tiedonsaannin turvaaja. Se antaa perustavanlaatuisen panoksen julkiselle keskustelulle ja demokraattisen yhteiskunnan hyvälle toiminnalle. Kasvava epätasapaino vaikutusvaltaisten alustojen ja lehtikustantajien, jotka voivat olla myös uutistoimistoja, välillä on jo johtanut mediaympäristön huomattavaan taantumiseen aluetasolla. Kun siirrytään painotuotteista digitaalisiin julkaisuihin, lehtikustantajat ja uutistoimistot kohtaavat ongelmia lisensoidessaan julkaisujensa verkkokäyttöä ja pyrkiessään saamaan investointinsa kustannuksia takaisin. Kun lehtikustantajia ei ole tunnustettu oikeudenhaltijoiksi, lisensointi ja täytäntöönpano on digitaaliympäristössä usein monimutkaista ja tehotonta.

(32) Kustantajien organisaatio- ja rahoituspanos on tunnustettava lehtijulkaisujen tuotannossa, ja sitä on edelleen tuettava julkaisualan kestävyyden varmistamiseksi. Tämän vuoksi on tarpeen antaa unionin tasolla yhdenmukaistettu oikeudellinen suoja lehtijulkaisujen digitaalisille käytöille. Tällainen suoja olisi taattava tehokkaasti ottamalla unionin lainsäädäntöön tekijänoikeuden lähioikeuksia lehtijulkaisujen kappaleen valmistamista ja yleisön saataviin saattamista varten digitaalisten käyttöjen osalta.

(32) Kustantajien organisaatio- ja rahoituspanos on tunnustettava lehtijulkaisujen tuotannossa, ja sitä on edelleen tuettava julkaisualan kestävyyden varmistamiseksi ja siten luotettavan tiedon saatavuuden takaamiseksi . Tämän vuoksi on tarpeen antaa jäsenvaltioissa unionin tasolla oikeudellinen suoja lehtijulkaisujen digitaalisille käytöille unionissa . Tällainen suoja olisi taattava tehokkaasti ottamalla unionin lainsäädäntöön tekijänoikeuden lähioikeuksia lehtijulkaisujen kappaleen valmistamista ja yleisön saataviin saattamista varten digitaalisten käyttöjen osalta, jotta tällaisista käytöistä saataisiin oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen korvaus. Yksityiset käytöt olisi suljettava tällaisen viitekehyksen ulkopuolelle. Listausta hakukoneessa ei myöskään saisi katsoa oikeudenmukaiseksi ja oikeasuhteiseksi korvaukseksi.

(33) Tämän direktiivin soveltamiseksi on tarpeen määritellä lehtijulkaisun käsite tavalla, joka kattaa ainoastaan journalistiset julkaisut, jotka palveluntarjoaja julkaisee, joita päivitetään määräajoin tai säännöllisesti missä tahansa mediassa ja jotka julkaistaan tiedonvälitystä tai viihdettä varten. Tällaisiin julkaisuihin kuuluisivat esimerkiksi päivälehdet, viikoittain tai kuukausittain julkaistavat aikakauslehdet tai erikoislehdet sekä uutissivustot. Tieteellisten tai akateemisten kausijulkaisujen, kuten tieteellisten aikakauslehtien ei pitäisi kuulua tämän direktiivin nojalla lehtijulkaisuille myönnettävän suojan piiriin. Tällainen suoja ei ulotu hyperlinkittämiseen, joka ei merkitse yleisölle välittämistä .

(33) Tämän direktiivin soveltamiseksi on tarpeen määritellä lehtijulkaisun käsite tavalla, joka kattaa ainoastaan journalistiset julkaisut, jotka palveluntarjoaja julkaisee, joita päivitetään määräajoin tai säännöllisesti missä tahansa mediassa ja jotka julkaistaan tiedonvälitystä tai viihdettä varten. Tällaisiin julkaisuihin kuuluisivat esimerkiksi päivälehdet, viikoittain tai kuukausittain julkaistavat aikakauslehdet tai erikoislehdet sekä uutissivustot. Tieteellisten tai akateemisten kausijulkaisujen, kuten tieteellisten aikakauslehtien ei pitäisi kuulua tämän direktiivin nojalla lehtijulkaisuille myönnettävän suojan piiriin. Tällainen suoja ei ulotu hyperlinkittämiseen. Suoja ei ulotu myöskään asiatietoihin, joita raportoidaan lehtijulkaisujen journalistisissa artikkeleissa, eikä se siten estä ketään raportoimasta tällaisia asiatietoja .

(34) Lehtijulkaisujen kustantajille tämän direktiivin mukaisesti myönnetyillä oikeuksilla pitäisi digitaalisten käyttöjen osalta olla sama soveltamisala kuin direktiivissä 2001/29/EY säädetyillä kappaleen valmistamista ja yleisön saataviin saattamista koskevilla oikeuksilla. Niihin pitäisi myös soveltaa poikkeuksia ja rajoituksia koskevia samoja sääntöjä kuin direktiivissä 2001/29/EY säädettyihin oikeuksiin, mukaan lukien mainitun direktiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetty poikkeus, joka koskee lainausta arvostelua tai selostusta varten.

(34) Lehtijulkaisujen kustantajille tämän direktiivin mukaisesti myönnetyillä oikeuksilla pitäisi digitaalisten käyttöjen osalta olla sama soveltamisala kuin direktiivissä 2001/29/EY säädetyillä kappaleen valmistamista ja yleisön saataviin saattamista koskevilla oikeuksilla. Jäsenvaltioiden pitäisi voida soveltaa näihin oikeuksiin poikkeuksia ja rajoituksia koskevia samoja sääntöjä kuin direktiivissä 2001/29/EY säädettyihin oikeuksiin, mukaan lukien mainitun direktiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetty poikkeus, joka koskee lainausta arvostelua tai selostusta varten.

(35) Tämän direktiivin nojalla lehtijulkaisujen kustantajille myönnetyn suojan ei pitäisi vaikuttaa tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden oikeuksiin, jotka koskevat julkaisuihin sisällytettyjä teoksia ja muuta aineistoa, myöskään siinä määrin kuin tekijät ja muut oikeudenhaltijat voivat hyödyntää teoksia ja muuta aineistoa riippumatta siitä lehtijulkaisusta, johon ne on sisällytetty. Tämän vuoksi lehtijulkaisujen kustantajien ei pitäisi voida vedota niille myönnettyyn suojaan tekijöitä ja muita oikeudenhaltijoita vastaan. Tällä ei rajoiteta lehtijulkaisujen kustantajien sekä toisaalta tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden välillä tehtyjä sopimusjärjestelyjä. Vaikka lehtijulkaisuun sisällytettyjen teosten tekijät saavat teostensa käytöstä asianmukaisen hyvityksen teoksensa lisensointia lehtikustantajalle koskevien ehtojen perusteella, tekijöillä, joiden teos sisällytetään lehtijulkaisuun, olisi oltava oikeus asianmukaiseen osuuteen niistä uusista lisätuloista, joita lehtikustantajat saavat tietyn tyyppisestä lehtijulkaisujensa toissijaisesta käytöstä, jota tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat toteuttavat tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa säädettyjen oikeuksien osalta. Tekijöille annettavan hyvityksen määrässä olisi otettava huomioon lehtijulkaisuun sisällytettyjä teoksia koskevat toimialakohtaiset lisensointistandardit, jotka hyväksytään asianmukaisiksi asianomaisessa jäsenvaltiossa, eikä tekijöille annettava hyvitys saisi vaikuttaa lisensoinnin ehtoihin, joista on sovittu tekijän ja lehtikustantajan välillä ja jotka koskevat lehtikustantajan toteu

11 artikla

Komissio

Parlamentti

Lehtijulkaisujen suoja digitaalisten käyttöjen osalta

1. Jäsenvaltioiden on tarjottava lehtijulkaisujen kustantajille direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa ja 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt oikeudet näiden lehtijulkaisujen digitaalista käyttöä varten.

1. Jäsenvaltioiden on tarjottava lehtijulkaisujen kustantajille direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa ja 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt oikeudet, jotta ne voivat saada oikeudenmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien toteuttamasta näiden lehtijulkaisujen digitaalisesta käytöstä.

1 a. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut oikeudet eivät estä yksittäisten käyttäjien toteuttamaa lehtijulkaisujen laillista yksityistä ja ei-kaupallista käyttöä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla oikeuksilla ei lehtijulkaisuihin sisältyvien teosten ja muun aineiston osalta muuteta unionin lainsäädännössä tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille säädettyjä oikeuksia eikä millään tavoin vaikuteta niihin. Tällaisiin oikeuksiin ei voida vedota näitä tekijöitä ja muita oikeudenhaltijoita vastaan, eikä erityisesti voida viedä niiltä oikeutta hyödyntää teoksiaan ja muuta aineistoa riippumatta siitä lehtijulkaisusta, johon ne on sisällytetty.

2 a. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut oikeudet eivät koske muutamalla saatesanalla varustettuja hyperlinkkejä.

3. Direktiivin 2001/29/EY 5–8 artiklaa ja direktiiviä 2012/28/EU sovelletaan soveltuvin osin 1 kohdassa tarkoitettuihin oikeuksiin.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut oikeudet sammuvat 20 vuoden kuluttua lehtijulkaisun julkaisemisesta. Tämä määräaika on laskettava julkaisupäivää seuraavan vuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut oikeudet sammuvat viiden vuoden kuluttua lehtijulkaisun julkaisemisesta. Tämä määräaika on laskettava julkaisupäivää seuraavan vuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia ei sovelleta taannehtivasti.

4 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijät saavat asianmukaisen osuuden niistä lisätuloista, joita lehtikustantajat saavat tietoyhteiskunnan palveluntarjoajien toteuttamasta lehtijulkaisun käytöstä.

Sporttikielto

12 artikla

Komissio

Parlamentti

Urheilutapahtumien järjestäjien suoja

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että urheilutapahtumien järjestäjillä on direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa ja 3 artiklan 2 kohdassa ja direktiivin 2006/115/EY 7 artiklassa vahvistetut oikeudet.

“Filternet” - vastuun siirto alustoille

13 artikla johdantokappaleet

Komissio

Parlamentti

Johdantokappaleet

(37) Viime vuosina verkon sisältömarkkinoiden toiminta on monimutkaistunut. Verkkopalvelut, joissa tarjotaan pääsy käyttäjien verkkoon lataamaan tekijänoikeussuojattuun sisältöön ilman oikeudenhaltijoiden osallistumista, ovat menestyneet, ja niistä on tullut tärkeimpiä tekijänoikeussuojatun verkkosisällön saannin lähteitä. Verkkopalvelut ovat keino laajentaa kulttuuriteosten ja luovien teosten saatavuutta, ja ne tarjoavat kulttuurialalle ja luoville toimialoille runsaasti mahdollisuuksia uusien liiketoimintamallien kehittämiseen. Vaikka ne mahdollistavatkin sisällön monimuotoisuuden ja vaivattoman pääsyn siihen, ne aiheuttavat kuitenkin myös haasteita, kun tekijänoikeussuojattua sisältöä ladataan ilman oikeudenhaltijoiden ennakkolupaa. Tämä vaikuttaa oikeudenhaltijoiden mahdollisuuksiin määrätä, käytetäänkö niiden teoksia ja muuta aineistoa ja millä edellytyksin käyttö tapahtuu, sekä niiden mahdollisuuksiin saada asianmukainen korvaus käytöstä, koska jotkin käyttäjien lataamaa sisältöä sisältävät palvelut eivät tee lisensointisopimuksia sillä perusteella, että ne väittävät kuuluvansa direktiivissä 2000/31/EY vahvistetun ns. safe harbour ‑poikkeuksen piiriin .

(37 a) Tietyt tietoyhteiskunnan palvelut on suunniteltu siten, että tavanomaisesti käytettyinä ne tarjoavat yleisölle pääsyn palvelujen käyttäjien lataamaan tekijänoikeussuojattuun sisältöön tai muuhun aineistoon. Tämän direktiivin mukaisen verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajan määritelmän on katettava tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat, joiden yhtenä päätarkoituksena on tallentaa merkittäviä määriä niiden käyttäjien lataamaa tai saataviin saattamaa tekijänoikeussuojattua sisältöä ja tarjota pääsy siihen taikka suoratoistaa sitä ja jotka optimoivat sisältöä ja promotoivat sitä voittoa tavoitteleviin tarkoituksiin, muun muassa näyttämällä, taggaamalla, kuratoimalla ja sekvensoimalla ladattuja teoksia tai muuta aineistoa, riippumatta tähän käytetyistä keinoista, ja siten toimivat aktiivisella tavalla. Niihin ei sen vuoksi voida soveltaa direktiivin 2000/31/EY 14 artiklassa säädettyä vastuuta koskevaa poikkeusta. Tämän direktiivin mukainen verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajan määritelmä ei kata komission suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevassa I osastossa tarkoitettuja mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä eikä palveluntarjoajia, jotka toimivat ei-kaupalliseseen tarkoitukseen liittyvässä ominaisuudessa, kuten verkkoensyklopediat, eikä sellaisten verkkopalvelujen tarjoajia, joissa sisältö ladataan kaikkien asianomaisten oikeudenhaltijoiden luvalla, kuten koulutusalan tai tieteelliset tietorekisterit. Pilvipalvelujen tarjoajia, jotka tarjoavat palveluja yksilölliseen käyttöön tarjoamatta yleisölle suoraa pääsyä, avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehitysalustoja ja verkossa toimivia markkinapaikkoja, joiden pääasiallisena toimintana on fyysisten hyödykkeiden verkkomyynti, ei pitäisi katsoa tässä direktiivissä tarkoitetuiksi verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajiksi.

(38) Kun tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajat tallentavat käyttäjiensä verkkoon lataamia tekijänoikeussuojattuja teoksia tai muuta aineistoa ja tarjoavat yleisölle pääsyn niihin, jolloin ne eivät ainoastaan tarjoa fyysisiä rakenteita ja toteuta välitystä yleisölle, niiden on tehtävä oikeudenhaltijoiden kanssa lisenssisopimuksia, elleivät ne ole Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (34) 14 artiklassa säädetyn vastuuta koskevan poikkeuksen vaatimusten mukaisia . Mainitun 14 artiklan osalta on tarpeen varmentaa, toimiiko palvelun tarjoaja aktiivisessa roolissa, myös optimoimalla ladattujen teosten tai aineiston esitysmuotoa tai edistämällä niitä, riippumatta tähän käytettyjen keinojen luonteesta. Jotta varmistettaisiin mahdollisten lisenssisopimusten toiminta, tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien, jotka tallentavat suuria määriä käyttäjiensä verkkoon lataamia tekijänoikeussuojattuja teoksia tai muuta aineistoa ja tarjoavat yleisölle pääsyn niihin, olisi toteutettava asianmukaiset ja oikeasuhteiset toimenpiteet teosten tai muun aineiston suojan varmistamiseksi, esimerkiksi ottamalla käyttöön tehokasta teknologiaa. Tätä velvoitetta olisi sovellettava myös silloin, kun palveluntarjoajat ovat 14 artiklassa säädetyn vastuuta koskevan poikkeuksen vaatimusten mukaisia. _________________ 34 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1–16).

(38) Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat toteuttavat yleisölle välittämistä ja ovat siten vastuussa sisällöstään, ja niiden olisi sen vuoksi tehtävä oikeudenhaltijoiden kanssa oikeudenmukaisia ja asianmukaisia lisenssisopimuksia. Kun tehdään lisenssisopimuksia , niiden olisi katettava samassa laajuudessa ja samalla soveltamisalalla myös käyttäjien vastuu näiden toimiessa ei-kaupallisessa ominaisuudessa. Edellä olevan 11 artiklan 2 a kohdan mukaisesti verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien 13 artiklan mukaista vastuuta ei pidä ulottaa linkittämiseen lehtijulkaisuissa. Sidosryhmien vuoropuhelu on välttämätöntä digitaalisessa maailmassa. Niiden olisi määriteltävä parhaita käytäntöjä, jotta varmistetaan lisenssisopimusten toimivuus ja verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden välinen yhteistyö. Näissä parhaissa käytännöissä olisi otettava huomioon tekijänoikeutta loukkaavan sisällön laajuus palvelussa .

(39) Yhteistyö tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien välillä , jotka tallentavat suuria määriä käyttäjiensä verkkoon lataamia tekijänoikeussuojattuja teoksia tai muuta aineistoa ja tarjoavat yleisölle pääsyn niihin, on välttämätöntä teknologian, esimerkiksi sisällöntunnistustekniikoiden, toimivuudelle. Tällaisissa tapauksissa oikeudenhaltijoiden olisi tarjottava tiedot, joita palvelut tarvitsevat sisältönsä tunnistamiseen , ja palvelujen olisi oltava oikeudenhaltijoita kohtaan avoimia käytettyjen teknikoiden osalta, jotta niiden sopivuutta voidaan arvioida . Palveluiden olisi erityisesti tarjottava oikeudenhaltijoille tietoa käytettyjen tekniikoiden tyypistä, niiden käyttötavasta sekä onnistumisasteesta oikeudenhaltijoiden sisällön tunnistamisessa. Tällaisten tekniikoiden avulla oikeudenhaltijoiden olisi myös saatava tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajilta tietoa jonkin sopimuksen piiriin kuuluvan sisältönsä käytöstä .

(39) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä , että jos oikeudenhaltijat eivät halua tehdä lisenssisopimuksia, verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden olisi tehtävä yhteistyötä vilpittömässä mielessä varmistaakseen , että niiden palveluissa ei ole saatavissa luvattomia suojattuja teoksia tai muuta aineistoa . Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden yhteistyön ei pitäisi johtaa siihen , että estetään oikeuksia loukkaamattomien teosten tai muun suojatun aineiston saatavuus, mukaan lukien teokset ja aineisto, joihin sovelletaan tekijänoikeutta koskevaa poikkeusta tai rajoitusta .

(39 a) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat ottavat käyttöön tehokkaat ja nopeat valitus- ja oikaisujärjestelyt, jotka ovat käyttäjien saatavilla, jos 2 a kohdassa tarkoitettu yhteistyö johtaa heidän sisältönsä perusteettomaan poistamiseen. Tällaisten järjestelyjen välityksellä esitetyt valitukset olisi käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Oikeudenhaltijoiden olisi kohtuudella perusteltava päätöksensä, jotta vältetään valitusten mielivaltainen hylkääminen. Direktiivin 95/46/EY, direktiivin 2002/58/EY ja yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan tämän yhteistyön ei pitäisi johtaa yksittäisten käyttäjien tunnistamiseen eikä heidän henkilötietojensa käsittelyyn. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että käyttäjillä on mahdollisuus kääntyä riippumattoman elimen puoleen riitojenratkaisua varten sekä tuomioistuimen tai muun asiaankuuluvan oikeusviranomaisen puoleen vedotakseen oikeuteensa käyttää tekijänoikeutta koskevaa poikkeusta tai rajoitusta.

(39 b) Komission ja jäsenvaltioiden olisi mahdollisimman pian tämän direktiivin voimaantulon jälkeen järjestettävä sidosryhmien vuoropuhelua, jotta voidaan yhdenmukaistaa ja määritellä parhaita käytäntöjä. Niiden olisi annettava ohjeita yhtäältä lisenssisopimusten toimivuuden varmistamisesta ja toisaalta verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden välisestä yhteistyöstä, joka koskee niiden teosten tai muun aineiston käyttöä tämän direktiivin mukaisesti. Parhaita käytäntöjä määriteltäessä olisi otettava erityisesti huomioon perusoikeudet ja poikkeusten ja rajoitusten käyttö. Erityisenä painopisteenä olisi myös varmistettava, että pk-yrityksille aiheutuva taakka pysyy asianmukaisena ja että vältetään automatisoitu sisällön estäminen.

(39 d) Oikeudenhaltijoiden olisi lähtökohtaisesti aina saatava oikeudenmukainen ja asianmukainen korvaus. Tekijöiden ja esiintyjien, jotka ovat tehneet sopimuksia välittäjien, kuten levy-yhtiöiden ja tuottajien, kanssa, olisi saatava niiltä oikeudenmukainen ja asianmukainen korvaus yksittäisten sopimusten ja/tai kollektiivisten neuvottelusopimusten, kollektiivisten hallinnointisopimusten tai vaikutuksiltaan vastaavien sääntöjen, esimerkiksi yhteiskorvaussääntöjen, kautta. Tällainen korvaus olisi nimenomaisesti mainittava sopimuksissa kunkin hyödyntämistavan, kuten verkkohyödyntämisen, osalta. Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava kunkin alan erityispiirteitä, ja niiden olisi annettava säätää, että korvaus katsotaan oikeudenmukaiseksi ja asianmukaiseksi, jos se määritetään kollektiivisen neuvottelusopimuksen tai yhteiskorvaussopimuksen mukaisesti.

13 artikla

Komissio

Parlamentti

Suojatun sisällön käyttö tietoyhteiskunnan palveluissa, joiden tarjoajat tallentavat suuria määriä palveluiden käyttäjien verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin.

Suojatun sisällön käyttö verkkosisällönjakopalveluissa, joiden tarjoajat tallentavat suuria määriä palveluiden käyttäjien verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin.

1. Tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien, jotka tallentavat suuria määriä palveluiden käyttäjiensä verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin, on yhteistyössä oikeudenhaltijoiden kanssa toteutettava toimenpiteitä, jotta varmistetaan oikeudenhaltijoiden kanssa niiden teosten ja muun aineiston käytöstä tehtyjen sopimusten toimivuus tai estetään niiden palveluissa sellaisten teosten ja muun aineiston saanti, jotka oikeudenhaltijat ovat yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa nimenneet. Tällaisten toimenpiteiden, kuten tehokkaan sisällöntunnistustekniikan, on oltava asianmukaisia ja oikeasuhteisia. Palveluntarjoajien on toimitettava oikeudenhaltijoille riittävät tiedot toimenpiteiden toimivuudesta ja soveltamisesta ja tarvittaessa asianmukaiset raportit teosten ja muun aineiston tunnistamisesta ja käytöstä.

1. Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat toteuttavat yleisölle välittämistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista. Sen vuoksi niiden on tehtävä oikeudenhaltijoiden kanssa oikeudenmukaisia ja asianmukaisia lisenssisopimuksia.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut palveluntarjoajat perustavat valitus- ja oikaisujärjestelyt, jotka ovat käyttäjien saatavilla 1 kohdassa tarkoitetuttujen toimenpiteiden soveltamista koskevissa riidoissa.

2. Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien oikeudenhaltijoiden kanssa tekemien lisenssisopimusten, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä, on katettava vastuu kyseisten verkkosisällönjakopalvelujen käyttäjien lataamista teoksista lisenssisopimuksessa vahvistettujen ehtojen mukaisesti, edellyttäen, että kyseiset käyttäjät eivät toimi kaupallisissa tarkoituksissa.

2 a. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että jos oikeudenhaltijat eivät halua tehdä lisenssisopimuksia, verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä vilpittömässä mielessä varmistaakseen, että niiden palveluissa ei ole saatavissa luvattomia suojattuja teoksia tai muuta aineistoa. Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden yhteistyön ei pidä johtaa siihen, että estetään oikeuksia loukkaamattomien teosten tai muun aineiston saatavuus, mukaan lukien teokset ja aineisto, joihin sovelletaan tekijänoikeutta koskevaa poikkeusta tai rajoitusta.

2 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat ottavat käyttöön tehokkaat ja nopeat valitus- ja oikaisujärjestelyt, jotka ovat käyttäjien saatavilla, jos 2 a kohdassa tarkoitettu yhteistyö johtaa heidän sisältönsä perusteettomaan poistamiseen. Tällaisten järjestelyjen välityksellä esitetyt valitukset on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä, ja ihmisen on arvioitava ne. Oikeudenhaltijoiden on kohtuudella perusteltava päätöksensä, jotta vältetään valitusten mielivaltainen hylkääminen. Direktiivin 95/46/EY, direktiivin 2002/58/EY ja yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan tämän yhteistyön ei pidä johtaa yksittäisten käyttäjien tunnistamiseen eikä heidän henkilötietojensa käsittelyyn. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että käyttäjillä on mahdollisuus kääntyä riippumattoman elimen puoleen riitojenratkaisua varten sekä tuomioistuimen tai muun asiaankuuluvan oikeusviranomaisen puoleen vedotakseen oikeuteensa käyttää tekijänoikeutta koskevaa poikkeusta tai rajoitusta.

3. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa helpotettava tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden yhteistyötä sidosryhmien vuoropuhelun avulla, jotta voidaan määritellä parhaita käytäntöjä, kuten asianmukainen ja oikeasuhteinen sisällöntunnistustekniikka, kun otetaan huomioon muun muassa palveluiden luonne sekä tekniikan saatavuus ja tehokkuus tekniikan kehityksen valossa.

3. Komissio ja jäsenvaltiot järjestävät ... päivästä ...kuuta ... [tämän direktiivin voimaantulopäivä] sidosryhmien vuoropuhelua, jotta voidaan yhdenmukaistaa ja määritellä parhaita käytäntöjä ja antaa ohjeita yhtäältä lisenssisopimusten toimivuuden varmistamisesta ja toisaalta verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden välisestä yhteistyöstä, joka koskee niiden teosten tai muun aineiston käyttöä tämän direktiivin mukaisesti. Parhaita käytäntöjä määriteltäessä on otettava erityisesti huomioon perusoikeudet ja poikkeusten ja rajoitusten käyttö sekä varmistettava, että pk-yrityksille aiheutuva taakka pysyy asianmukaisena ja että vältetään automatisoitu sisällön estäminen.

‍